Perheiden hyvinvointi

 

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Vaikka rahat olisivat tiukassa, meillä ei ole varaa antaa perheiden voida huonosti.

Ennaltaehkäisevä työ on tärkeää. Mitä aikaisemmin perheiden on mahdollista saada tukea, sitä varmemmin vältytään tarpeettomalta kärsimykseltä. Lisäksi varhainen puuttuminen on taloudellisesti edullisempaa kuin ongelmien ratkominen vasta niiden kasauduttua.

Neuvolassa tulee keskittyä entistä enemmän koko perheen hyvinvointiin. Nykyään suurimmat riskit lapsen kasvulle ja kehitykselle eivät painotu enää ravitsemukseen ja fyysiseen kasvuun. Lasten hyvinvointi riippuu pitkälle perheen kokonaisvaltaisesta tilanteesta. Hyvinvointineuvolan mallia tulee edelleen kehittää. Tämän toteuttamiseen ei tarvita lisää resursseja, ainoastaan olemassa olevien käyttämistä uudella tavalla.

Tampere-lisä takaisin. Lapsiperheiden köyhyys on viime vuosina moninkertaistunut, vaikka yleinen tulotaso on noussut. Juuri pikkulapsivaiheessa sosiaaliturva on perheiden taloudessa tärkeässä roolissa. Kulujen pitämiseksi maltillisina lisä voitaisiin kohdentaa pienituloisimmille ja maksaa sitä kahteen vuoteen asti, koska siihen asti perheet keskimäärin haluavat hoitaa lapsia kotona. Tavoitteen on tuskin realistista mennä läpi tässä taloustilanteessa, mutta haluan viedä asioita siihen suuntaan.

Perheet tarvitsevat monipuolisia tukiverkkoja. Monilla ei ole sukulaisia tai ystäviä, jotka pystyisivät auttamaan arjessa. Ihmisille pitää tarjota kohtaamispaikkoja ja tukea erilaisten yhteisöjen muodostumista. Vertaistuen lisäksi tarvitaan myös kaupungin palveluita: perhetyötä, kotihoitoa ja tukiperhetoimintaa.

Lastenhoitoon pitää saada lisää joustoa. Yleensä pienet lapset joko laitetaan täyspäiväiseen hoitoon tai vanhempi jää kotiin hoitamaan heitä. Välimuotoja on vähän tai ne ovat jäykkiä. Osa-aikaisia hoitojärjestelyitä, kerhoja ja lapsiparkkeja kehittämällä voitaisiin mahdollistaa vanhempien osa-aikainen työnteko tai opiskelu, helpottaa perheen jaksamista ja ehkäistä kotona olevan vanhemman jumiutumista neljän seinän sisälle. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ehdottomasti säilytettävä, vaikka toinen vanhemmista olisikin kotona lapsia hoitamassa.

Kriisitilanteisiin on saatava välitöntä apua. Silloin kun on hätä, ei voi jäädä täyttelemään lomakkeita ja jonottamaan vapaita aikoja. Perheen taloudellinen tilanne ei saa muodostaa kynnystä avun hakemiselle.

Syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan kaikkien panosta. Syrjäytymisriskiin vaikuttavat monet päätökset kouluavustajien ja harrastuspaikkojen määrästä asuntopolitiikkaan ja mielenterveyspalveluiden saatavuuteen. Päättäjien vastuu on tehdä päätöksiä, jotka eivät aiheuta eriarvoisuutta ja yksinäisyyttä, vaan purkavat niitä.

PS. Tamperelaisen jutusta näkyy, että viime vaaleissa olin yksi niistä viidestä ehdokkaasta, jotka lupasivat ryhtyä mentoriksi tamperelaiselle nuorelle. No, miten asiassa kävi? Nuoria ei löytynyt mentoroitavaksi. Uusia haasteita odotellessa. 🙂