Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Vaikka rahat olisivat tiukassa, meillä ei ole varaa antaa perheiden voida huonosti.
Ennaltaehkäisevä työ on tärkeää. Mitä aikaisemmin perheiden on mahdollista saada tukea, sitä varmemmin vältytään tarpeettomalta kärsimykseltä. Lisäksi varhainen puuttuminen on taloudellisesti edullisempaa kuin ongelmien ratkominen vasta niiden kasauduttua.
Lapsen hyvinvointi riippuu koko perheen hyvinvoinnista. Vanhempien voinnilla ja jaksamisella on iso merkitys lapsen hyvinvointiin. Hyvinvointineuvolan mallia tulee edelleen kehittää, jotta perheiden tilannetta seurataan ja tuen tarve havaitaan ja siihen reagoidaan ajoissa. Lapsiperheen vanhempien pitäisi tarvittaessa päästä julkisen sektorin järjestämään pariterapiaan. Tärkeää on turvata myös päihteitä käyttäville vanhemmille suunnatut palvelut sekä ensi- ja turvakodit.
Perheet tarvitsevat monipuolisia tukiverkkoja. Monilla ei ole sukulaisia tai ystäviä, jotka pystyisivät auttamaan arjessa. Ihmisille pitää tarjota kohtaamispaikkoja ja tukea erilaisten yhteisöjen muodostumista. Vertaistuen lisäksi tarvitaan myös julkisen sektorin ja sen yhteistyökumppaneiden palveluita: perhetyötä, kotihoitoa, tukiperhetoimintaa, vertaisryhmiä, kerhoja ja leirejä.
Kriisitilanteisiin on saatava välitöntä apua. Silloin kun on hätä, ei voi jäädä täyttelemään lomakkeita ja jonottamaan vapaita aikoja. Perheen taloudellinen tilanne ei saa muodostaa kynnystä avun hakemiselle.
Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan kaikkien panosta. Syrjäytymisriskiin vaikuttavat monet päätökset kouluavustajien ja harrastuspaikkojen määrästä asuntopolitiikkaan ja mielenterveyspalveluiden saatavuuteen. Päättäjien vastuu on tehdä päätöksiä, jotka eivät aiheuta eriarvoisuutta ja yksinäisyyttä, vaan purkavat niitä.
PS. Olen osallistunut nelosluokkalaisten vaikuttajapäiville ja ollut siellä päättäjien porinapöydässä juttelemassa lasten kanssa päätöksenteosta. Lasten toiveista kuvastuu se, että palveluiden pitäisi olla lähellä omassa tutussa koulu- ja kotiympäristössä.